Vietimme Strasbourgissa yhden yön ennen Champagneen ajelemista ja toisen yön sieltä palatessamme. Odotin mielenkiintoista suurkaupunkia ja yllätyin sen kodikkuudesta. Keskusta on rakentunut suurelle saarelle, jolla on ollut asutusta ainakin viimeiset 2 000 vuotta. Se on todennäköisesti myös pitänyt ydinkeskustan kompaktin kokoisena ja kaikki oli suhteellisen lähellä.
Strasbourgista puhuttaessa täytyy huomioida tuo valtavan pitkä historia, joka on ollut poikkeuksellisen vaiherikas. Alue on vuorotellen valloitettu milloin saksalaisten ja milloin ranskalaisten toimesta ja se tietysti näkyy kaupungissa tänäkin päivänä. Vaikka Strasbourg kuuluu nykyään Ranskaan, saksankieltä näkee ja kuulee kaikkialla.
Mielessäni kävi miten paljon inhimillistä kärsimystä on liittynyt rajan liikkumiseen edestakaisin vuosisatojen aikana. Kuinka paljon sukuja ja perheitä se on hajottanut ja miten vaikuttanut kaupunkilaisten identiteettiin. En yhtään ihmettele, jos strasbourgilaisuudesta on tullut kansallisuuteen verrattavissa oleva tunne, kun kovin moni sukupolvi ei ole ehtinyt vielä kasvaa ranskalaisuuteen.
Keskustasaari oli kaunis ja siellä varsinkin La Petite France -alue. Siellä oli paljon idyllisiä saksalaistyylisiä puuristikkotaloja, joita erityisesti halusin tällä matkalla nähdä ja niitä tosiaan tuli sitten nähtyä enemmän kuin kuvittelinkaan. La Petite Francessa oli paljon turisteja ja muutamia ravintoloita. Mekin söimme siellä kerran ja sain ihan törkeän hyvää peruna-homejuusto-kinkku-laatikkoa (ainekset oli kuutioitu ja paistettu uunissa rapean polttavaksi herkuksi - en enää muista mikä tuon laatikkoruoan nimi oli).
Saari sisälsi paljon kapeita kujia, joilla oli kiva kuljeskella, mutta niille ei ollut herkkua eksyä pimeässä auton kanssa. Onneksi on navigaattorit! La Petite Francen läheiset kävelykadut olivat viehättäviä ja niillä olisi kuljeskellessa vierähtänyt helposti vaikka koko päivä. Söpöjä pikkuputiikkeja ja isompia kauppoja oli ripoteltu ympäriinsä.
Yllättäen Strasbourgin kahvilatarjonta oli vähäinen. Kuppiloita ja ravintoloita kyllä löytyi, mutta leivos- tai teekahviloihin en montaa kertaa törmännyt. Suurella ilolla laitoin sen sijaan merkille, että ihan vaatimattomastakin ravintolasta saattoi saada laseittain lempirypäleestäni Gewürtztraminerista tehtyä viiniä. Niitä valmistetaan Strasbourgin eteläpuolella Alsacessa.
Paljon lisää historiaa löytyi läheisestä kaupunginmuseosta, jossa käytiin läpi kaupungin monet vaiheet. Opin museossa ainakin sen, että roomalaisten aikaan Strasbourgilla oli vapaan kaupungin status (miten se on edes mahdollista?!). Sieltä löysin vastauksen myös kysymykseen kuka ihme oli Kléber, jonka nimeä viljellään kaupungin kartalla siellä sun täällä (hän oli 1700-luvun sotasankari).
Strasbourg yllätti viihtyisyydellään. Voisin hyvin kuvitella tekeväni piristävän viikonloppupyrähdyksen sinne oikeastaan koska vaan!
Matkakertomukseni edelliset osat voit lukea täältä: Frankfurt (1), Eltville (2), Moselin laakso (3), Burg Eltz ja Trier (4) sekä Champagne (5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!