tiistai 30. elokuuta 2016

Seikkailulla Vallisaaressa

Tämän kesän the thing Helsingissä on ollut vasta yleisölle avattu Vallisaari. Selvästi, sillä siellä on nyt ensimmäisen avoimen kesän aikana vieraillut yli 60 000 ihmistä!


Sen suuresta suosiosta emme tienneet sinä helteisenä heinäkuun päivänä, kun suuntasimme sinne S:n ja A:n kanssa. Vallisaari sijaitsee aivan Suomenlinnan vieressä ja sinne pääsee lautalla kauppatorilta. Hyvä, että olimme ajoissa, sillä tosiaan muutama muukin oli jo jonottamassa lautalle pääsyä. Itse saarellakin saimme jonkin aikaa kulkea muun ihmismassan seassa, mutta onneksi ihmisjoukko hälveni pian kaikki omille teilleen. Itse asiassa yllättävän nopeasti, vaikka kulkemista saarella on rajoitettu olemassa oleviin polkuihin.



Saarella on kaksi reittiä ja me kiersimme ne molemmat. Reitit eivät olleet kaikilta osin helppokulkuisia ja esteettömiä, sillä matkalla oli jyrkkiä mäkiä ja sateen kuluttamia kävelyteitä.

Ensimmäinen, Aleksanterin kierros on kolme kilometriä pitkä ja kiertää Vallisaaren yleisölle avoimet osat. Sen varrella on upeita näkymiä Suomenlinnan suuntaan sekä suojaisia eväspaikkoja. S oli tehnyt meille hulppeat piknikeväät salaatteineen, focaccioineen ja kuohuvine juomineen ja pysähdyimme nauttimaan niistä niitylle. Siinä makoillessamme auringossa vierähti muutama hetki, joita nyt viilenevissä säissä voi muistella kaiholla. 


Aleksanterin kierroksen varrella on myös näköalapaikka, jolta voi tarkastella toistaiseksi yleisöltä suljettua osaa saaresta (alla oleva kuva). Saari oli pitkään sotilaskäytössä ja saaren tarkastaminen ja siivoaminen on vielä osittain kesken. Saarella tapahtui vuonna 1937 paha räjähdeonnettomuus, jossa räjähteitä ilmeisesti lensi/pääsi luontoon. Yleisölle avatut reitit ovat kuitenkin turvallisia. Kaikki kielletty tietysti kiinnostaa, joten oli hauska päästä kurkkaamaan suljetulle alueelle, vaikkakin yläpuolelta. Siellä näkyi kaunis luonnontilassa oleva lampi.


Toinen kierros vie Kuninkaansaarelle ja se on pituudeltaan 2,5 km. Kuninkaansaari on yhdistetty Vallisaareen kapealla kävelysillalla. Sieltä löytyy pieni suojainen uimaranta, joka oli seuraava pysähdyspaikkamme. Istuskelimme kallioilla ja minä kävin uimassa. Vesi oli raikasta.


Saarella oli monenlaista maisemaa enkä yllättynyt lukiessani opastauluista, että Vallisaari on tutkitusti eläin- ja kasvilajistoltaan Helsingin runsaimpia. Se on toiminut suojaisena turvapaikkana monelle lajille. Toivottavasti se ei muutu, vaikka saari on nyt avattu vierailijoille.


Meillä vierähti saarella koko päivä. Saaren opaskarttoja jaettiin lautalla ja kaikki polut oli myös hyvin opastettu, joten eksymisen vaaraa ei ole. Oman jännittävän lisänsä saarelle toi vanhat sotilasrakennukset, joita oli hauska tutkia. Pidin Vallisaaresta enemmän kuin Suomenlinnasta, koska se ei ollut niin kulunut ja koluttu kuin miltä Suokki usein tuntuu. Toivon, että saari säilyy sellaisena ja että vierailijat kunnioittavat Vallisaaren luontoa.


Lisätietoa saaresta ja opaskartta löytyy esimerkiksi täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!