Lomareissulla Keski-Euroopassa osa 4: Burg Eltz ja Trier

Moselin yksi upeimpia nähtävyyksiä on Eltzin linna eli Burg Eltz. Linna on rakennettu suojaisaan laaksoon kukkulan päälle ja sitä ympäröi kolmelta suunnalta Eltzbach-joki.

Linna rakennettiin 1000- ja 1200-luvun välisenä aikana strategisesti tärkeään paikkaan: Eltzbach-joki oli kauppiaiden ja tuottajien tärkeä kulkuyhteys Mosel-joelle. Linnasta oli helppo valvoa joen liikennettä ja kerätä tulleja. Tästä syystä linna on poikkeuksellisen kaunis, sillä sitä ei rakennettu puolustuksen takia kestämään hyökkäyksiä. Linna on myös erittäin hyvin säilynyt, sillä sitä ei ole koskaan valloitettu ja se on pysynyt saman suvun omistuksessa koko historiansa ajan.
 

Linnan sisäpihalla

Pieni puutarha linnan portin sisäpuolella

Linnalla on ollut viisaita omistajia, jotka ovat hallinneet diplomatian keinot hyvin. Voin kuvitella, että ritarien salissa on käyty tiukkoja neuvotteluja vuosisatojen saatossa. Niistä muistuttamassa salin seinällä on edelleen kuva ruususta, joka symboloi luottamuksellisuutta ja lupausta siitä, että salissa puhutut asiat jäävät saliin.

Linnan sisällä ei saanut ottaa valokuvia, mutta linnan nettisivuilta löytyy kuvia, joista saa hyvän käsityksen sisätiloista. Ne sisälsivät paljon alkuperäisiä kalusteita ja esineitä. Kokemuksena kierros linnassa tuntui hyvin todelta. Jossain artikkelissa sanottiinkin osuvasti, että tuntuu kuin Eltzin perhe olisi lähtenyt käymään naapurilinnassa ja palaisi takaisin hetkenä minä hyvänsä.

Maisema linnasta

Linnassa ei saanut kiertää vapaasti vaan pelkästään opaskierroksen mukana. Itse olin iloinen opaskierroksesta, sillä opas kertoi mielenkiintoisia asioita ja puhui selkeästi. Maisemat linnasta olivat tosiaan aika hulppeat. Alhaalla laaksossa Eltzbach-joki kiemurteli lampaiden laiduntaessa vihreässä heinikossa.

Tulo linnaan onnistui parkkipaikalta joko kävellen parin kilometrin pituista maisemareittiä tai minibussin kyydissä. Me valitsimme kävelyreitin. Voi veljet mikä kävelyreitti se olikaan: tuntui kuin olisi astunut Robin Hood -elokuvaan! Saatoin helposti kuvitella metsätielle ratsastajia ja ritareita haarniskoissaan. Hirvitti ajatella, että joku on varmasti suistunut myös vieressä kulkevaan pudotukseen, joka paikoin oli hyvinkin jyrkkä.

Linna oli mieleenpainuva nähtävyys. Vähän erilainen mutta vielä vanhempi nähtävyys löytyi Trierin kaupungista, jossa on säilynyt roomalaistenaikaisia rakennuksia. Kävin kiipeämässä Porta Nigraan, joka rakennettiin aikanaan kaupungin portiksi.

Roomalaiset rakensivat vuosina 186-200 Trieriin neljä kaupunginporttia, joista tämä on ainoa meidän päiviimme asti säilynyt. Portit rakennettiin valkoisesta hiekkakivestä, joka keskiaikaan mennessä oli tummunut paikoitellen aivan mustaksi. Enää ei tiedetä millä nimellä roomalaiset aikoinaan portteja kutsuivat, mutta keskiajalla tätä porttia alettiin kutsua latinaksi Porta Nigraksi eli mustaksi portiksi.

Vuosien saatossa mahtava portti on toiminut muun muassa erään munkin asuinpaikkana ja kirkkona. Porttia on korjailtu ja muokattu niin paljon, että turistin on hankala hahmottaa mitkä osat portista ovat peräisin roomalaisilta. Nähtävyytenä Porta Nigra on poikkeuksellinen Italian ulkopuolella, mutta olisin kaivannut sisätiloihin selkeämpiä opasteita ja kylttejä merkittäviin paikkoihin. Kävijät saivat mukaansa kartat, joissa kerrottiin historiasta mutta mielestäni vähän vaikeaselkoisesti.

Meidän kanssa oli samaan aikaan tutustumassa Porta Nigraan koululuokka, jolle oli järjestetty performanssi. Roomalainen soturi oli kertomassa heille kaupungin portista ja ilmeisesti myös pitämässä jonkin sortin sotaharjoitusta, sillä siihen malliin käskyt ja yleisön vastaukset kaikuivat kivisistä rakenteista. Mekin pääsimme siis näkemään tätä vauhdikasta showta. Porta Nigran nettisivujen mukaan performanssiin pääsee kerran viikossa osallistumaan myös yksittäiset turistit. Ehdottomasti kannattaa mennä mukaan, jos tulee tilaisuus! Itselle tuli kyllä vähän sellainen olo, että myös Asterix ja Obelix pomppaavat kohta pylvään takaa, kun näin roomalaisen sotavarusteissaan.

Näkymä Porta Nigrasta keskustaan

Vietimme Trierissä muutaman tunnin ja se vaikutti mukavalta kaupungilta. Moselin idyllisten pikkukylien jälkeen se tietysti oli ihan toisenlainen mutta viihtyisä Keski-Eurooppalainen kaupunki kuitenkin. Keskustassa oli muutamia kävelykatuja kahviloineen ja katusoittajineen.

Trierissä on muitakin roomalaisten rakentamia Unescon maailmanperintökohteita. Muista historiallisista kohteista vierailin myös Trierin kathedraalissa. Se rakennettiin alunperin 300-luvulla, mutta vuosisatojen saatossa kirkkoa on muuteltu ja uudelleenrakennettu niin paljon, että mikään osa ei enää ole roomalaisten aikainen vaan kirkkoa voisi kuvata keskiaikaiseksi. Kirkon alla sen sijaan on kaivauksia, joissa paikan historiaa selvitetään (ne eivät ole auki yleisölle).

Kävellessäni katedraalia kohti vastaani tuli mustaan munkinkaapuun pukeutunut mies ja jostain syystä mieleeni tuli välittömästi Da Vinci -koodin elokuva. Vierailuni Trierissä sai siis jokseenkin epätodellisia sävyjä ensin Asterixin ja sitten Tom Hanksin muodossa.

Matkakertomuksen edelliset osat ovat luettavissa täällä: Frankfurt (1), Eltville (2) ja Moselin laakso (3).