Kesäviikonloppu Turussa

Olen edelleen tässä pahuksen flunssassa enkä ole tehnyt viikkoon mitään kertomisen arvoista. Otin koko viikon rauhallisesti vain töissä käyden, ja tuntui jo siltä että yskä ja nuha olisi selätetty. Vaan heti kun eilen kävin kävellen kaupassa kahden kilometrin päässä, alkoi seuraavana yönä taas kurkkua kutittaa ja aamulla oli nenä tukossa. Siispä tämäkin sunnuntai on kulunut kauniista auringonpaisteesta huolimatta visusti sisätiloissa.

Koska lähipäivät ovat muuten olleet niin tapahtumaköyhiä, tässä lienee hyvä tilaisuus muistella viime kesän reissuja, joista jäi silloin teille tarinoita kertomatta.

Vietin juhannuksen jälkeen muutaman lomapäivän Turussa, jonne saavuin junalla Kuopiosta (Kuopion päivistä kirjoitin täällä).

Kävin silloin ensimmäistä kertaa Turun ihanassa kuppikakkutaivaassa nimeltä Pink Vanilla Desserts. Sen on perustanut pariskunta, joka muutti Suomeen Jenkeistä muutamia vuosia sitten. Heidän suloinen amerikkalaistyylinen kahvilansa on kuin karamelli itsekin, ja kahvilan vitriini on täynnä muun muassa erilaisia kuppikakkuja.

Kahvilasta saa myös bageleita ja sandwichejä, mutta itse olen toistaiseksi maistellut vain toistaan herkullisempia kuppikakkuja. Kahvilan vitriini aiheuttaa aina pienen tenkkapoon: minkä näistä tällä kertaa valitsen. Yhden otin iltapalaksi mukaan hotellihuoneeseen.

Toinen uusi tuttavuus Turun kahvilaskenessä oli viime kesänä Café Monarch. Jos Pink Vanilla Desserts on tuulahdus USA:sta, Cafe Monarch on henkeen ja vereen britti. Kävin siellä ystäväni M:n kanssa nauttimassa iltapäiväteetä. Sieltä tosiaan saa oikeaoppisen kello viiden teen skonsseineen, finger sandwicheineen ja muine perinteisine herkkuineen! Tummaan pukuun pukeutunut tarjoilija opasti meidät alkuun brittienglannilla ja olo oli kuin olisin tupsahtanut keskelle Oxford streetiä.

 
Turun vierailuni ovat aina täynnä kahviloita ja ravintoloita, sillä molemmissa Turku on ihan ylivetopaikka. Kesäkuun kerrallakin oli pakko käydä myös vanhoissa suosikkipaikoissani eli cafe Artissa ja Elvina cafessa. En tiedä mitä tästä tulee, kun must-go-kahvilalista vain pitenee ja pitenee...

Cafe Artissa nautin kannullisen Aurajoen rannalla -teetä ja söin lohileivän kaiken herkuttelun välissä. Oli aurinkoinen päivä ja nautin kesäisestä päivästä ihastellen Aurajoen rannan upeita punaisia tulppaaneita.

Elvinassa en voinut vastustaa britatorttua, joka oli viime kesän hittiherkkuni. Söpö kahvila löytyy Yliopistonkadulta aivan torin vierestä. Sieltä saa myös hyvää lounasta (tai on ainakin saanut) ja teevalikoima on loistava.

Jotta koko reissu ei mennyt pelkäksi syömiseksi ja herkutteluksi, kinusin M:n lähtemään kanssani Ruissaloon reippailemaan. En ollut päässyt Ruissaloon vuosiin ja ikävöin kovasti rantapromenadia ja sen salaperäisiä kartanoita. Siellähän ne edelleen olivat, keskikesän vihreyden ja runsauden keskellä. Sellaiset paikat laittavat aina mielikuvituksen liikkeelle: minkäköhänlaista elämää Ruissalossa vietettiin kartanoiden kulta-aikaan 100 vuotta sitten?

Illalla kävin vielä Viinille-viinibaarissa, jossa vertailin kahden eri gewürtztraminerin makuvivahteita ja annoin pehmeän ranskalaisen juuston viedä kieleni mennessään. Tämän jälkeen olin hyvin tyytyväinen.

Vierailuni sattui samaan aikaan Turun keskiaikamarkkinoiden kanssa. Ne pidetään joka vuosi tuomiokirkon edustalla Vanhalla suurtorilla. Neljäksi päiväksi torin valtaavat käsityöläiset, puiset myyntikojut, aikakauteen eläytyvät harrastelijanäyttelijät ja erilaiset pienoistapahtumat. Keskiaikaiset markkinat vain parantuvat vuosi vuodelta, joten jos et ole niitä koskaan kokenut, niin ensi kesänä on jälleen oiva tilaisuus.

Markkinoilla riitti seurattavaa ja katsottavaa. Lapsille oli puusta rakennettu "kahvikuppikaruselli", jossa oli kiljahduksista päätellen ilmeisen hauskaa. Eri alojen käsityöläisammattilaiset antoivat työnäytteitä. Paikalla oli esimerkiksi seppä, joka työsti rautaa erilaisiksi tarve-esineiksi. Ritarit ottivat toisistaan mittaa hevosten kanssa Brinkkalassa ja Teinin oluttuvassa sammutettiin matkamiesten janoa.

Joka vuosi markkinoilla on jokin teemavuosi ja viime vuonna se oli 1504, jolloin vastavalittu valtionhoitaja Svante Sture saapui Turkuun ottamaan vastaan uskollisuudenvalat Suomen valtaapitäviltä. Niihin tunnelmiin eläytyivät sadat näyttelijät luoden meille katsojille hauskan piipahduksen keskiaikaan.

Niin, ja jottei elämän tarkoitus (syöminen) pääse unohtumaan, söin yhden lounaan keskiaikahengessä: pitkään kypsytettyä porsasta, lanttua ja kaalia ruisleivän päällä tuohukselta syötynä. Nam, kyllä keskiaikaisten ihmisten kelpasi!