torstai 23. huhtikuuta 2015

Naurua ja kyyneleitä katsomossa

Kuulkaas, parsa-aika on alkanut! Kävin ex tempore ravintola Lasipalatsissa syömässä annoksen täydellistä parsaa hollandaisekastikkeella ja muilla lisukkeilla. Nam!


Viikot ovat menneet vauhdilla. Muutama viikko sitten oli vielä meri jäässä ja nyt olen vaihtanut kesäkenkiin ja ohuempaan takkiin. Onpa kevyt olo! Parasta on kuitenkin upeat värikkäät auringonlaskut, joita olen saanut ihailla monena iltana.

Kun meri oli vielä jäässä

Monta viikkoa on ehtinyt vierähtää myös siitä, kun kävin katsomassa Avoimet ovet -teatterin Palava kaupunki -näytelmän. Näytelmän esittelytekstissä sanottiin osuvasti: Palava kaupunki on helppo katsoa ja vaikea unohtaa. Sen verran vaikuttava se olikin. Nyt sen esitykset ovat jo loppuneet, mutta olen tosi iloinen, että ehdin nähdä näytelmän.

Näytelmä kertoi helsinkiläisistä ihmiskohtaloista jatkosodan aikana draaman ja musiikin keinoin. Näytelmän neljä näyttelijää, Kari Hevossaari, Suvi Isotalo, Reetta Ristimäki ja Sinikka Sokka, tekivät loistavaa työtä. Anna-Mari Kähärä oli säveltänyt musiikin sota-aikana kirjoitettuihin runoihin, joita näytelmässä esitettiin. Näytelmä oli täynnä rankkoja tunteita ja en varmasti ole ainoa, jonka silmät kostuivat näytelmää katsoessa.

Näytelmän jälkeen olen monta kertaa miettinyt millä tavalla sodan rankat kokemukset näkyvät meissä kaikissa nyt monta sukupolvea myöhemmin. Näytelmän ohjaaja Taru Mäkelä sanoi hyvin: "Asioista, joista ei voi puhua, täytyy tehdä taidetta."

Kävin tänä keväänä katsomassa myös Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirjan, joka ei valitettavasti tehnyt minuun samanlaista vaikutusta. Koin sen lähinnä ahdistavana ja surullisena, varsinkin mitä lähemmäs loppua näytelmä tuli. Mielenkiintoinen kokemus se kuitenkin oli, ja oli mukava käydä Ryhmäteatterissa, jossa en ollut aikaisemmin käynyt.

Jotta en vaikuttaisi liian kultturellilta ja ylisivistyneeltä, kerron, että kävin myös katsomassa Luokkakokous-elokuvan. Siis sen, jota kriitikot ovat haukkuneet, koska Sami Hedberg ja Jaajo Linnonmaa eivät ole oikeita näyttelijöitä, mutta joka on rikkonut monia katsojaennätyksiä. Suhtauduin leffaan epäilevän kiinnostuneesti, ja vietin hullunhauskan puolitoistatuntisen leffateatterin katsomossa. Leffassa tapahtui kaikkea pähkähullua, ja se todellakin nauratti. Näyttelijät olivat tähän leffaan juuri oikeita (mukaan lukien Aku Hirviniemi). Onnistunut pläjäys omassa genressään!

Aika erilaisia kulttuurikokemuksia ja tunteita on tullut huhtikuussa koettua!

2 kommenttia:

  1. Mulla oli sama kokemus tuosta Luokkakokous -leffasta. Eihän siinä ollut päätä eikä häntää, mutta kyllähän sen huumori vaan pistää naurattamaan, koska huono huumori on just hyvää :D En ymmärrä miksi kriitikot sitä niin haukkuu. Sehän on tehty räkäkomediaksi ja sellaisena se on hyvä.
    /Emmi

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!