keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kaupunkiretkellä

Pidin tänään vapaapäivän. En ollut suunnitellut itselleni mitään erityistä tekemistä, joten kun taivaalla häikäisi aurinko pitkästä aikaa, sain aamupäivällä päähänpiston lähteä kävelemään Villa Elfvikille Espooseen. Laajalahden rannan lähellä sijaitsevalta luontotalolta lähtee erilaisia luontopolkuja ja rannalla on muutamia lintutorneja. Olin koko kesän menossa käymään siellä, mutta sopivaa tilaisuutta ei tullutkaan. Nyt idea putkahti jostain mieleeni ja lähdin sen enempää suunnittelematta kävelemään.

Munkkiniemestä Villa Elfvikiin on matkaa vajaa viisi kilometriä. Vaikka oli pilvetöntä ja yllättävän lämmintä, meren rannassa kävi kova tuuli. Tuuli oli niin kova, että aallot heittivät silloin tällöin vettä Munkan rannan ponttoonisillalle. Hetken epäröityäni päätin tästä huolimatta uskaltaa, kun olin jo sinne asti tullut. Selvisinkin lähes kuivin jaloin melkein loppuun asti kunnes loppumetreillä tuli niin iso aalto, että koko vasen kylkeni kastui. Onneksi talvitakkini piti yllättävän hyvin vettä ja pisarat farkuilta kuivuivat nopeasti tuulessa. Kuivasin silmälasit kaulahuiviin, ravistelin pisarat ja jatkoin matkaa.

Kääntyessäni Ville Vallgrenin tielle olin iloinen kun olin hoksannut ottaa aurinkolasit mukaan. Aurinko nimittäin paistoi matalalta ja suoraan silmiini. Oli myös hauska päästä testaamaan vasta alennusmyynnistä hankittuja aurinkolasejani. Ne sattuvat olemaan ensimmäiset oikeilla voimakkuuksilla varustetut aurinkolasini ja oli mukavaa, ettei tarvinnut odotella kuukausia ennen kuin pääsin testaamaan niitä.

Ruukinrannasta löysin makeita huviloita merinäköalalla ja niitä ihastellessa kävelymatka taittui vauhdilla. En ollut sen tarkemmin tutkinut Villa Elfvikin sijaintia kartalta, mutta opaskyltit veivät sujuvasti perille. Sen sijaan luontopolkuja en tullut löytäneeksi. Oletin, että niihin olisi viittoja kävelytieltä, mutta jonkin matkaa sitä käveltyäni totesin, että siellä niitä ei ainakaan ollut. Jatkoin kuitenkin kävelemistä ja päädyin jonkin vilkkaan tien varteen (Kehä I, jälkeenpäin kartasta katsottuna). Olin jo hiukan uupunut reippailuistani, joten menin lähimmälle bussipysäkille istumaan.


Kauaa ei tarvinnut odotella, kun seutubussi jo tulikin. Hyppäsin kyytiin ja sain uuden ex tempore -idean: bussi meni Huopalahteen, jossa päätin jäädä pois ja kävellä Etelä-Haagan läpi. Olin suunnitellut käyväni joskus tutustumassa seutuun tarkemmin, sillä alue on jäänyt vähän vieraaksi. Miksei siis nyt kun aurinkokin vielä paistoi. Kävelyretkeni jälkeen hyppäsin kympin ratikkaan ja suuntasin kotiin.

Tämä bussin vietäväksi asettuminen nosti muistoistani pintaan erään kesäpäivän, jolloin ystäväni L:n kanssa Turussa asuessamme kävimme tämän tyylisen keskustelun:
- Tiiätkö, mitä Kakskerran saarella on?
- En, en oo koskaan käynyt siellä.
- Mennäänkö kattomaan?
- Joo, mennään vaan.
Hyppäsimme Turun torilta bussiin (saarelle pääsee siis siltoja pitkin) ja bussikuskin ihmetykseksi varmistimme vielä häneltä, että samalla bussilla pääsee myös varmasti takaisinkin kaupunkiin. Kyllä pääsi emmekä joutuneet jäämään Kakskerran golfklubille yöksi. Reissu kesti lähes pari tuntia ja arvatkaa mitä Kakskerrassa oli. Metsää. Ja se golfklubi. Ilmeisesti myös järvi ja kirkko, joita emme nähneet bussista. Mutta hauskaa oli.


Haluaisin tehdä tällaisia kaupunkiretkiä enemmän, mutta ne vaativat omanlaisensa mielentilan. Samaan aikaan ei voi ajatella, että kotona pitäisi pestä pyykkiä tai huomenna pitää mennä töihin. Yhdistänkin ne jotenkin pelkästään kesään, joten oli yllätys, että tein tällaisen retken tänään. Siinä tietysti edesauttoi auringonpaiste ja se, ettei missään vaiheessa tullut kylmä.

Kaikesta reippailusta tuli huutava nälkä ja kotona tein itselleni Valion reseptillä sienipannaripiirasta. Se osoittautui hauskaksi piirakan ja pannukakun välimuodoksi! Pohjassa käytettiin kananmunia, crème fraîchea, maitoa ja vehnäjauhoja, mikä on tervetullut vaihtelu rasvaisille piirakkapohjille. Täytteessä käytin sieninä herkkutatteja pakasteesta ja lisäsin reseptiin sinihomejuustoa. Täytteitä voisi varioida loputtomiin kuten tavallisessa piirakassakin. Konsepti toimi oikein hyvin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!