Tänä vuonna minut veti paikalle ilmaistori, jonne sai lahjoittaa käyttökelpoista mutta itselle turhaa tavaraa muiden osallistujien noukittavaksi. Loistava idea! Pääsin eroon kassillisesta turhia tavaroita, jotka löysivät uudet kodit suurin piirtein samalla hetkellä kun laskin ne pöydälle. Toisen roska, toisen aarre.
Ilmaistorin ja ongelmajätekeräyspisteiden lisäksi kierrätystorilla oli suureksi yllätyksekseni vaikka mitä katseltavaa. Ekologisia ja kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita oli eri tuottajien myyntipisteissä tuhansittain. Myyntipisteitäkin oli kymmeniä (ellei satoja)! Kojuja kiertäessä aika hujahti nopeasti. Tässä esimerkiksi Anu'Skon hurmaavia rokokoo-kenkiä ja maihareita.
Myynnissä oli niin vintagevaatteita (esim. VintagEija's) kuin kauniita vanhoista kolikoista tehtyjä korujakin (Laurase). Lastenvaatteita, kodintekstiilejä, kenkiä, astioita, käyttöesineitä, koriste-esineitä, luonnon kosmetiikkaa, aikuisten vaatteita... Olen heikkona vanhoihin aterimiin ja näitä Belovedin kauniita tuotteita olen kuolannut aikaisemminkin. Beloved tekee vanhoista aterimista esineitä uusiokäyttöön kuten avaimenperiksi, kakkulapioiksi ja koriste-esineiksi. Ne ovat kuin koruja!
Omaan kangaskassiini valikoitui kaikista myytävistä ihanuuksista lopulta kauniita tiskirättejä, Belovedin suloiset kahvilusikoista tehdyt korvakorut sekä bloggari-kirpparilta vanha Metallican fanipaita.
Tuo fanipaita on ehkä erikoisin ostokseni pitkään aikaan. Siihen liittyy sellainen tarina, että ostin aikoinaan noin 20 vuotta sitten ensimmäisen Metallican fanipaitani, joka on edelleen täysin käyttökelpoinen. Käytän sitä vieläkin kotipaitana, sillä kangas on uskomattoman laadukasta verrattuna niihin materiaaleihin, joista nykyvaatteet valmistetaan. Tunnistin tuon bloggari-kirppiksellä olleen paidan heti materiaaliltaan samanlaiseksi, mutta en ensin meinannut kehdata kysyä mitä myyjä siitä pyytäisi. Olin varma, että bloggaajat tekevät kaikesta designia ja lisäävät ihan vaan statuksen perusteella hintaan yhden nollan perään. No, onneksi lopulta kysyin, sillä sain paidan eurolla. Taas tuli todistetuksi kuinka ennakkoluulot eivät kannata.
Hullaannuin Kierrätystehtaaseen. Sinne on päästävä ensi vuonnakin!
Olen viime viikkoina lukenut Elizabeth Gilbertin kirjaa Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä. Sehän kertoo itseään etsivästä toimittajanaisesta, joka matkustaa Italiaan, Intiaan ja Balille viettämään neljä kuukautta kussakin paikassa (siitä on tehty myös leffa, jossa Julia Roberts on pääosassa). Kirjasta itsestään ei sen enempää (skippasin Intian ja luin Bali-osuudenkin vain osittain). Sen sijaan pidin todella paljon Italia-osuudesta, joka muistutti minua kovasti Ranska-rakkaudestani. Tämä kohta kirjasta kuvastaa omia tunteitani ensimmäisellä Pariisin matkallani:
Olen kuin jonkinlaisessa kielen satumaassa. Kun on aina halunnut opiskella italiaa, niin mikä voisi olla parempi paikka kuin Rooma? Aivan kuin joku olisi keksinyt kaupungin ihan vain minun toiveideni pohjalta - kaupungin, missä kaikki (jopa lapset, taksikuskit ja tv-mainosten näyttelijät!) puhuvat tätä lumottua kieltä. Aivan kuin koko yhteiskunta olisi solminut salaliiton opettaakseen minulle italiaa. Jopa sanomalehdet painetaan italiaksi, nyt kun minä olen täällä. Ei siitä ole heille mitään vaivaa! Täällä on kirjakauppoja, joissa myydään vain italiaksi kirjoitettuja kirjoja! Löysin eilen aamulla sellaisen ja minusta tuntui kuin olisin astunut lumottuun palatsiin. Kaikki oli italiaksi - jopa tri Seuss. Käyskentelin kaupassa ja hipelöin kaikkia kirjoja toivoen, että jokainen joka näkee minut ajattelee minun olevan äidinkieleltäni italiankielinen.Ihanaa kielifiilistelyä! Koitan parhaillaan miettiä miten pääsisin kesälomallani jälleen toteuttamaan tätä puolta itsestäni.
---
Eniten minua järkyttää kun törmään italian kielen sanoihin, jotka ovat - tätä en sano mielelläni - rumia. Otan sen lähes henkilökohtaisena loukkauksena. Anteeksi vain, mutta en tullut tänne saakka oppiakseni sellaisia sanoja kuin schermo (valkokangas).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!