Joulun rauhaa!

Oma pari viikkoa kestävä joululomani alkoi perjantaina, ei hetkeäkään liian aikaisin. Viikonloppuna toimittelin vielä viimeiset joululahjat kummilapsille, tein joulun ruokaostokset ja kävin laulamassa kauniita joululauluja Helsingin tuomiokirkossa. Tuomaan markkinoiden ilme Senaatintorilla on lumen puutteesta huolimatta kaunis, kun sitä tarkastelee tuomiokirkon portailta. Kuusikin näyttää tavallista sopusuhtaisemmalta, vai onko se vain katsojan silmissä...

Eilen A vei minut rentoutumaan Kotiharjun saunaan Kallioon. Se on toiminut vuodesta 1928 ja restaurointia on tehty vanhaa kunnioittaen. Esimerkiksi suihkutilat ovat täysin uudet, mutta pukutilojen kaapit taitavat olla alkuperäisiä. Kodikas paikka! On jännä ajatella, että saunan perustamisaikoihin harvassa kalliolaisessa  kerrostaloasunnossa oli peseytymistiloja ja asukkaat kävivät näissä yleisissä saunoissa useamman kerran viikossa. Se tuo paikalle ihan oman tunnelmansa. Nykyään Kotiharjun sauna vaikutti olevan vakiasiakkaiden lisäksi ulkomaalaisten ja erilaisten seurueiden suosiossa. Ainakin naisten puolella vieraskirja oli pullollaan polttari- ynnä muiden ystäväporukoiden kirjoituksia. Myös ikäjakauma vaikutti tämän yhden käyntini perusteella eroavan avantosaunakokemuksistani, sillä saunojat olivat keskimäärin kolmekymppisiä. Tämä oli kyllä kiva kokemus ja voisin tulla tänne uudestaankin rentoutumaan ja saunomaan.

Tänään herättyäni julistin itselleni joulurauhan ja aion viettää jouluni Heli Laaksosen loistavien ohjeiden mukaan.

Kummottos viätetä hiano joulu:
1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja -eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.
-Heli Laaksonen

Raahasin ihan totta vierasvarapatjani keskelle olohuonetta ja aloin katsomaan lokakuusta asti rästissä olevia elokuvatallennuksia digiboksilta. Ikävä kyllä ikä painaa jo sen verran, etten selkäni takia voi maata järjettömän pitkiä aikoja. Siksi (ja saadakseni valohoitoa) lähdin kävelylle verryttelemään, kun aurinkokin joulun kunniaksi paistoi aamu(päivä)palapöytääni. Luin tänään maanantaina perjantain Hesaria ja sain selityksen sille miksi tämän joulukuun pimeys ei ole tuntunut yhtä vaikealta kuin viime vuonna. Joulukuun alkupuolella on aurinko nimittäin paistanut pääkaupunkiseudulla huomattavat yli 15 tuntia viime vuoden 24 minuutin sijasta. Valtava ero!

Rannassa kävi kova tuuli ja meri myrskysi. Milloinkohan ensi vuonna se saa jääpeitteen. Pohdin siinä kävellessäni sitäkin, että ihmettelenköhän ensi toukokuussa viime vuoden tapaan piiitkän piiitkän talven jälkeen miksi tuo meri liikkuu, ihan niin kuin se lainehtisi... Nyt tyrskyävä meri on tuttu näky.

Rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille!