tiistai 29. lokakuuta 2013

Espoon brändiä etsimässä

Kävin katsomassa Espoon kaupunginteatterin näytelmän Esitystalous 2 - tehtävä Espoossa. Täytyy sanoa, että nyt harmittaa entistä enemmän, että missasin Esitystalous 1:n, joka oli huikea menestys vuonna 2010.

Tässä jatko-osassa näytelmäkirjailija imaistaan osaksi Espoon brändiryhmää ja hän ajautuu pohtimaan persoonallisen tiiminsä kanssa kysymyksiä kuten mikä on Espoo, mistä se on tulossa ja minne menossa sekä onko Espoota oikeasti edes olemassa. Runsaassa kolmessa tunnissa käytiin läpi ihan relevantteja kysymyksiä espoolaisten identiteetistä ja sen ameebamaisuudesta. Itsenikin on ulko-espoolaisena välillä vaikea ymmärtää espoolaisuutta ja Espoota. En voi sanoa, että tämänkään jälkeen sitä sen paremmin ymmärtäisin, mutta nyt se näyttäytyy minulle ainakin hiukan sympaattisempana. Näytelmä soveltui siis hyvin myös ei-espoolaisille eikä se sisältänyt siinä määrin sisäpiirin vitsejä, että ne olisivat jääneet häiritsemään. Blues-vitsit olivat oikein viihdyttäviä. :)

Oman huvittavuutensa näytelmään toi yritteliään kansalaisen ja hallintorakenteiden karu kohtaaminen, jossa kunnon hallintojargon lenteli. Arvostan sitä, että tämä osuus näytelmästä oli myös toteutettu huolella ja hallintokieli oli aidonoloista.  Kauppatieteilijä olisi helposti tunnistanut epäaidon jargonin, joka olisi vienyt koko näytelmältä pohjan. Nautin erityisesti viittauksista julkiseen hankintalakiin, jonka kanssa itsekin silloin tällöin painin.

Kaiken kaikkiaan näytelmän dialogi oli harvinaisen hauskaa ja nokkelaa ("Espoo on kuin tyhjä word-dokumentti"). Näytelmän on kirjoittanut ja ohjannut Juha Jokela. Erityisesti pidin siitä, että näytelmän pääosassa ei ollut julkkisnäyttelijää (joita kyllä vilisi muissa osissa). Pääosan esittäjäksi, näytelmäkirjailijaksi, oli valittu Ylermi Rajamaa. Muissa osissa näyttelivät Martti Suosalo, Ria Kataja, Tommi Korpela, Raimo Grönberg, Tommi Taurula ja Henna Hakkarainen. Kaikki hoitivat osansa loistavasti.
- Voisko se olla meidän motto?
- Mikä?
- "Espoo - asiat riitelee ja ihmiset rakastelee".
- Kyllä sä, Keijo, varmaan itsekin ymmärrät, että se ei voi olla meidän motto.
Tykkäsin kovasti näytelmän yksinkertaisesta liikkuvasta lavastuksesta, joka teki näytelmän eläväksi. Käytännössä lavastus koostui vain muutamista toimistokalusteista, heijasteista sekä muutamasta korokelavasta, mutta niitä käytettiin oivaltavasti.

Koko näytelmä oli erittäin onnistunut kokonaisuus. Menkää ihmeessä katsomaan, jos kiinnostuitte! Kevään näytökset ovat jo myynnissä.

Lopuksi vielä uusi resepti herkkusuille. Leivoin viime viikolla pitkästä aikaa, kun S ja H kävivät kylässä. Kokeilin uutta reseptiä, joka yhdistää suklaisen mutakakun ja raikkaan juustokakun. Tästä tuli täyteläistä ja tahmeaa, sellaista kuten mutakakutkin ovat! Kakkua tuli kokonainen pellillinen eli aika paljon.
Juusto-mutakakku

tumma taikina
200 g voita tai margariinia
3 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
300 g pähkinäsuklaalevitettä
ripaus suolaa

vaalea taikina
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
0,75 dl vehnäjauhoja

Vatkaa rasva ja sokeri vaaleaksi seokseksi. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Lisää jauhoseos, levite ja suola taikinaan. Levitä tumma taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Jätä pinta epätasaiseksi. Sekoita vaalean taikinan aineet. Tiputtele vaaleaa taikinaa lusikalla tumman taikinan päälle. Vedä lusikan varrella taikinoita pitkin niin, että värit sekoittuvat. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 30-40 minuuttia, kunnes taikina on kypsää. Anna jäähtyä ja vetäytyä ennen tarjoilua.
 

torstai 24. lokakuuta 2013

Surrealismia ja silmälumetta

Suomen valokuvataiteen museossa on joulukuun puoleenväliin asti mielenkiintoinen näyttely "Surrealismia ja silmälumetta 1900-luvun alun valokuvakorteissa". Pidän vanhoista valokuvista, joten kiinnitin kesällä huomiota näyttelyn mainoksiin.

Nyt lokakuussa saimme viimein Piikkipaatsaman kanssa kalenterimme sopimaan yhteen ja suuntasimme kohti Kaapelitehdasta. Pienen harharetken jälkeen oikea ovikin löytyi Kaapelitehtaan varsin laajasta ja sokkeloisesta kokonaisuudesta. (Valokuvataiteen museo sijaitsee siis Länsisatamankadulta tultaessa aivan rakennuksen etupäässä. Onnistuimme jotenkin jättämään kaikki kyltit huomiotta ja kävelimme suoraan Kaapelitehtaan toiseen päähän... Mutta ei se mitään, sillä siellä sijaitsee hauska museokauppa.)

Teollisen valokuvan kulta-aika sijoittuu 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen, jolloin modernit valokuvat levisivät koko maailmaan postikorttien muodossa. Miten näppärää! Surrealistisia valokuvakortteja painettiin muun muassa Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa ja buumi levisi nopeasti.

Aihepiireiltään kuvat olivat kauniita, oivaltavia, unenomaisia, hämmentäviä ja noh, surrealistisia. Kuvissa on yhdistelty fantasiaa ja todellisuutta hauskalla tavalla. Tuolla näyttelyn kotisivuilla on muutamia esimerkkejä kuvista. Niistä saatte hyvin käsityksen näyttelyn sisällöstä.
"Kuvarinnastukset, kuvan ja piirroksen yhdistäminen sekä päällekkäisvalotus olivat teollisen valokuvan keinoja sata vuotta ennen fotoshoppia. Koska teollista värivalokuvaa ei oltu vielä kehitetty, kortit väritettiin käsin. Käsityö tekee massatuotetuista kuvista yksilöitä. Synteettinen värimaailma syventää kuvien mystistä tuntua."
(lainaus näyttelyn nettisivuilta)
Oli hämmästyttävää mitä kaikkea valokuviin on pystytty toteuttamaan ennen tietokoneaikaa. Jäin myös pohtimaan mistä taiteilijat olivat saaneet ideat kaikkiin erikoisiin kuviinsa. Näyttely oli onnistunut kokonaisuus, vaikkakin ehkä vähän turhan laaja maallikolle. Postikortit oli järjestetty aihepiireittäin, mikä helpotti punaisesta langasta kiinni pitämistä ja mahdollisti vertailun eri taiteilijoiden ja maiden tekniikoiden välillä.

Lopuksi vielä ravintolavinkki: Forumin pitkään remontissa ollut yläkerta on viimein avattu ja siellä on kivoja uusia ravintoloita. Kävin testaamassa Italon, S-ketjuun kuuluvan italialaisen ravintolan, joka osoittautui oikein kivaksi arki-illan ravintolaksi. Erityisesti jäi mieleen, että sieltä saa ihanaa sitruuna-marenkipiirakkaa... Nam!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ylänelkku! eli Smurffit Pariisissa

Pidän valtavasti Pariisista ja se on kaupunki, jonne olen milloin tahansa valmis matkustamaan uudestaan ja uudestaan. Edellisen reissun sinne tein vuonna 2010 ja odotan innolla seuraavaa reissua parin kuukauden päästä. Siksi innostuin, kun luin lehdestä, että syyskuussa ensi-iltansa saanut Smurffit 2 -elokuva sijoittuu Pariisiin. Ajattelin välittömästi, että se on nähtävä!

Jotta en joutunut menemään yksin katsomaan lapsille suunnattua elokuvaa, raahasin mukaan 9-vuotiaan kummipoikani (hän ei onneksi vaikuttanut kovin kärsivältä). Tässä leffan traileri:


Juoni meni pähkinänkuoressa siten, että kamala Carcamel-velho varastaa Smurffiinan saadakseen haltuunsa smuffiesanssin kaavan aikeenaan monistaa smurffien taikaa. Carcamel vie Smurffiinan Pariisiin ja pelastusoperaation aikana elokuvassa lennetäänkin huimasti Pariisin yllä ja nähdään mm. Eiffeltorni ja Notre Damen katedraali. Kävimme katsomassa suomeksi dupatun version ja Smurffiinan äänenä on ihana Anna Puu, jonka ääni sopii Smurffiinalle täydellisesti.


 
Louvre

Oli ihana fiilistellä Pariisia nyt kun oma matka sinne on tiedossa ja tulossa pian. On muutamia nähtävyyksiä, joita en aikaisemmilla matkoilla ole vielä nähnyt. Esimerkiksi Musee d'Orsay on sellainen. Tämä taidemuseo perustettiin aikoinaan vanhalle juna-asemalle ja sen kokoelmissa on paljon ranskalaisten impressionistien teoksia. Tällä kertaa matka on sellaiseen vuodenaikaan, että puistojen kiertäminen jää luonnostaankin vähemmälle.


Joka tapauksessa oli vuodenaika mikä tahansa aina on sopiva aika nauttia ranskalaisia herkkuja kuten croissantteja ja suussasulavia juustoja. Olisiko teillä suositella hyviä ravintoloita Pariisissa?

Näin teetä tarjoiltiin Versailles'ssa vuonna 2010. Söpöt kupit, eikö totta?


PS. Ylänelkku tulee siitä, että smurffeilla on vaan nejä sormea eli ylävitosen heittäminen ei onnistu... :)

maanantai 14. lokakuuta 2013

Ulkona

Ihana A täytti vuosia ja olimme porukalla juhlimassa lauantaina.

Kävimme aluksi syömässä japanilaisessa ravintola Sumossa, joka on sympaattinen pieni ravintola Eerikinkadulla. Söin itse sushia, mutta Sumosta saa myös muuta japanilaista ruokaa. Kaikki oli oikein herkullista. Mukavaa oli, että ruokalistalla oli myös jälkiruokia. Suklaakakku sopii mielestäni oikein hyvin sushiaterian päätteeksi, vaikkei erityisesti japanilaista olekaan. :) Ja oli listalla esimerkiksi vihreällä teellä maustettua jäätelöäkin. Maistoin lisäksi japanilaista umeshu-luumuviiniä, joka tarjoiltiin jääpalojen kera. Nam! Saatavilla oli myös japanilaisen ruoan kanssa sopivia valko-, puna- ja kuohuviinejä.

Ilta jatkui stand up -komiikan parissa Apollon liveklubilla. Illan esiintyjinä olivat Jape Grönroos, Janne Westerlund ja Sami Hedberg. Oli nähnyt Samin setin kuukausi sitten ja pelkäsin, että hänen kertaalleen kuullut juttunsa eivät naurattaisi minua. Pelko oli turha, sillä shown kuluessa ymmärsin Samin huumorin perustuvan enemmän sille, miten hän jutut esittää, ei niinkään sille mitä hän esittää. Muistin melkein kaikkien juttujen bunchlinet, mutta nauroin siitä huolimatta vedet silmissä.

Oli myös mielenkiintoista huomata eroja esiintymisten välillä ja siinä, että Sami valikoi juttuja ja kertoi niitä oikeasti mieleentulojärjestyksessä niin, että joistain jutuista jäi jopa se paras kohta kertomatta (ja toisaalta sitten taas jotkin toiset jutut naurattivat yleisöä nyt mutta eivät kuukausi sitten). Muutamaan kertaan teki mieli huutaa lavalle, että "ei kun nyt sun piti sanoa näin". :) En ehkä ole aikaisemmin tajunnut kuinka tilanne- ja yleisösidonnainen jokainen stand up -esiintyminen on.  Nimenomaan Samin rento esiintyminen ja itsevarmuus tekivät esityksestä niin loistavan.


Apollon liveklubi on muuten oikein hyvä konsepti. Sali oli viihtyisä (entinen Forumin elokuvateatteri) ja soveltui tämäntyyppiseen esitykseen loistavasti. Stand up -esityksiä on Apollossa pitkin syksyä ja puoliltaöin alkaa livemusiikki, joten viihtyminen on taattu pitkälle yöhön.

Sunnuntaina tuli havaittua, että päivä jää varsin lyhyeksi kun herää kahdelta. :) Ehdin kävelyllekin vasta kun aurinko oli jo laskenut. Tämän kanssa pitää yrittää olla kyllä tarkempi, jotta valonsäteet tulee käytettyä hyödyksi. Sunnuntaille oli kuitenkin pakkaantunut niin paljon kotihommia, että halusin hoitaa ne ennen vapaa-ajan aktiviteettejä. Tällä kertaa tällainen viikonloppu!

M kävi kylässä ja toi kauniin syyskimpun.
 

torstai 10. lokakuuta 2013

Tampereen vinkkejä

Kävin pitkästä aikaa Tampereella! Edellisestä reissusta olikin vierähtänyt jo kaksi vuotta.

Tykkään Tampereesta kaupunkina tosi paljon, sillä se on Turun tavoin sympaattinen ja kokonsa puolesta helposti hallittavissa. Sielläkin on mielenkiintoisia pikkukauppoja, loistavia museoita, tunnelmallisia kahviloita ja hyviä ravintoloita.

Parhaat Tampere-vinkkini kerroin jo toissavuoden reissun jälkeen täällä ja täällä (osaa paikkavinkeistä ei muuten ole enää olemassa, nyyh...), mutta niihin on nyt tämän käynnin jälkeen lisättävä ehdottomasti nämä seuraavat neljä kohdetta:
  • Taito Shop (Hatanpäänvaltatie 4): Paljon oivallisia suomalaisia käsitöitä, tuotteita ja keksintöjä, kauniita sisustusjuttuja ja arkea helpottavia kodin tarvikkeita. Täällä oli vaikka mitä!
  • Pyymäen Oma (Tuomiokirkonkatu 30): Ehkä ihanin kahvila, jossa olen käynyt! Sisustus on viihtyisän tyylikäs ja lämminhenkinen ja vitriinit ovat täynnä toinen toistaan herkullisempia suolaisia- ja makeita leivonnaisia. Tänne tulen palaamaan vielä monta kertaa tulevilla Tampereen reissuillani...
  • Kaffila (Aleksis Kiven katu 11): Toinen hauska kahvila vähän modernimmalla ja pelkistetymmällä ilmeellä. Valikoima on pienempi kuin Pyymäen kahvilassa, mutta yleensähän sitä ostetaankin vain yhtä tai kahta laatua kerrallaan. Hyvää oli täälläkin!
  • Kauppahalli (Hämeenkatu 19): Saattaa olla, etten ole aikaisemmin käynytkään Tampereen kauppahallissa ja nytkin eksyin sinne sattumalta kun kävelin Hallituskadun puolelta sen ohi. Kauppahallit ovat tunnelmallisia paikkoja ja täälläkin oli paljon kivaa katseltavaa. Erityisen houkutteleva oli Valliuksen hedelmä- ja vihannesmyymälä, jossa oli nähty vaivaa kauniin esillepanon kanssa.

 
PS. Tiesittekö muuten, että maailman ensimmäinen GSM-puhelu soitettiin Tampereella?

maanantai 7. lokakuuta 2013

Maalaismaisemissa

Eilen oli upea päivä! Olimme sopineet E:n kanssa syysretken Tuomarinkylän kartanoon. Bussipysäkiltä kartanolle kävellessä oli hienoja maalaismaisemia, vaikka Tuusulanväylän humina muistuttikin siitä, että olimme edelleen kaupungissa.


1790-luvulta peräisin olevassa Tuomarinkylän kartanossa toimii vielä toistaiseksi museo, jossa esitellään helsinkiläisiä sisustustyylejä barokista funkikseen. Kirjoitin "toistaiseksi", sillä museo suljetaan marraskuun puolivälissä osana Helsingin kaupungin säästötoimenpiteitä ja rakennukselle etsitään uutta haltijaa. Nyt on siis viimeiset hetket käsillä tutustua tähän historialliseen rakennukseen ja muun muassa sen hienoihin kattomaalauksiin.


Museossa oli mielenkiintoisia esineitä ja upeita tapetteja. Satuimme museoon sopivasti yleisökierroksen aikaan ja sen avasikin kokoelmia ihan eri tavalla. Opin esimerkiksi sen, että Lontoon maailmannäyttelyssä vuonna 1851 esiteltiin ensimmäinen jousitettu tuoli. Sitä ennen istuminen oli enemmän tai vähemmän epämukavaa, sillä pehmuisteina käytettiin korkeintaan jouhia. Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että jousituskin on täytynyt erityisesti keksiä!

Arabian tyyliä 1800-luvulta

Kartanomuseon pihapiirissä toimii ravintola sekä ihana Country Whiten sisustustavaraliike, jossa on neljä isoa huonetta täynnä kauniita esineitä ja vaatteita mm. Odd Mollylta. Tänne täytyy tulla joulun alla ostamaan kauniita pikkulahjoja. Tällä kertaa mukaan tarttui suloisia syksyisiä siiliaiheisia servettejä.

Käykäähän kiinnostuneet tutustumassa Tuomarinkylän kartanon museoon ja pihapiiriin vielä kun se on mahdollista! Museoon on vapaa pääsy.

lauantai 5. lokakuuta 2013

The look

Viime aikoina on tullut keskityttyä ulkonäöllisiin seikkoihin olosuhteiden herättämänä kun ilmat ovat kylmenneet. Olen muutamaan otteeseen edellisinä viikkoina havahtunut siihen, että päälläni ei olekaan kovin säähän soveltuvat vaatteet. Vahingosta viisastuu ja olen korjannut asian seuraavana päivänä.

Kuten niin monena vuonna aikaisemminkin ilmojen viilennyttyä lankakorini alkaa vetämään minua puoleensa. Mietin jonkin aikaa mitä hyödyllistä (ja suhteellisen helppoa) keksisin kutoa, sillä villasukkavarastoni on tällä hetkellä riittävä vuosiksi eteenpäin. Keksin, että voisin kutoa itselleni ranteidenlämmittimet, jotka jättävät sormet vapaiksi näppäillä mp3-soitinta tai kännykkää. Varret ovat kuitenkin sen verran pitkät, että sormet saa tarvittaessa vedettyä piiloon lämpimään. Lankakorista löytyi ilokseni ihanaa vihreää merinovillalankaa. Ohjeen kehitin omasta päästäni, mutta jouduin vain kerran purkamaan aloitetun työn, kun työstä oli tulossa liian leveä. Nyt kun vielä saan viimeisteltyä oikean käden työn, niin pääsen kokeilemaan niitä käytännössä!

Siivosin ex tempore vaatekaappini viime viikon lauantaina, heti herättyäni aamulla, täysin yllättäen ja suunnittelematta. (Olen vieläkin vähän hämmentynyt ja iloinen äkillisestä tarmonpuuskastani.) En yleensä ole erotellut kesä- ja talvivaatteita, sillä vaatekaappini lisäksi minulla ei ole muuta paikkaa, missä säilyttää ylimääräisiä vaatteita. Tällä kertaa keksin pistää muutamia kesävaatteita (sellaisia, joita en tule pitämään talvella edes sisätiloissa) vaatekaapin takaosaan, sillä hyllyt ovat epäkäytännöllisen syviä. Siellä ne ovat poissa mielestä seuraavat kahdeksan kuukautta...

Viikkasin uudestaan homssuiset  paitapinot ja pistin ison määrän harvoin pestäviä vaatteita kuten hameita pesuun. Samalla totesin, että moni vaate onkin minulle nyt syksyn tullen väärän kokoinen, joten otin nekin erilleen muista toivoen, että saisin vietyä ne ompelijalle jossain vaiheessa. Muutamia nyppääntyneitä ja huonokuntoisia vaatteita heitin suosiolla roskiin ja muutamia pistin erilleen hyväntekeväisyyttä varten.

Nämä toimenpiteet selkeyttivät kummasti hyllyjä ja seuraavan päivän vaatteiden valitseminen helpottui. Keksin myös muutamia uusia vaateyhdistelmiä piristämään arkea.

Tämän syksyn uusiin hankintoihin lukeutuu alla oleva H&M:n harmaa tyköistuva mekko. Valmisvaatteista kotelomekot eivät yleensä istu minulle ja tilasin tämänkin sovitukseen vain "huvikseni", muiden vaatteiden ohella. Yllätyksekseni se istui kuin minulle tehty. En ole vielä käyttänyt sitä, mutta ehkä ensi viikolla. En ole aikaisemmin pitänyt töissä kotelomekkoja, joten se vaatii vähän totuttelua.


Tarvitsin myös tälle talvelle uuden talvitakin ja sen hankinnan kanssa meinasi käydä onnettomasti. Yritin menneiden vuosien tapaan optimoida siten, että menisin takkiostoksille siinä vaiheessa kun kaikki mallit ovat tulleet kauppoihin, mutta suurinta osaa ei vielä ole ehditty myydä pois. No, viikko sitten havahduin siihen, että Stockmann ja Aleksi 13 mainostivat talvitakkialennusmyyntejä. Siis syyskuussa! Olin jälleen kerran myöhässä. En vieläkään voi käsittää miten takkialennusmyynti voi alkaa ennen kuin talvikaan on alkanut, mutta kiirehdin siis takkiostoksille työpäivän jälkeen tietokonelaukkuineni ja muine kannettavineni.

Olin epätoivoinen, lopen kyllästynyt ja hikinen jo ensimmäisen kaupan jälkeen. Kolmantena oli vuorossa Aleksi 13, johon loin sisäänastuessani kaiken toivoni. (En olisi tiennyt minne mennä seuraavaksi.) Löysin sieltä vihdoin siedettävän takin, josta pidin kynsin ja hampain kiinni, jotta haaskalintujen tavoin alennusten perässä kiertelevät muut asiakkaat eivät olisi vieneet kokoani.

Olin jo alistunut kohtalooni ja siedettävään talvitakkiini, kun myyjä sattui kysymään voisiko olla avuksi. En edes yrittänyt hillitä itseäni vaan avauduin hänelle ärtyneenä siitä miten voi olla mahdollista, että talvitakki täytyy ostaa monta kuukautta ennen sen oikeaa käyttöhetkeä. (Kokemuksesta tiedän, että marraskuussa minun on turha enää etsiä järkevänhintaista ja sopivaa talvitakkia, sillä kaikki sellaiset ovat myyty.) Hän taisi olla kokenut asiakaspalvelija, sillä hän jätti purkaukseni omaan arvoonsa ja ryhtyi auttamaan minua takin etsinnässä. Sain häneltä niin hyvää palvelua, että meinasin alkaa itkemään. Kakkoseksi jäi se löytämäni siedettävä takki, jossa myyjän mukaan näytin mummolta (ei tietenkään näillä sanoilla), kun sovitin MasCaran villasekoitetakkia, jossa on laivastotakin piirteitä ja kaunis kirjailtu kangas. Loppu hyvin! Kiitin myyjää vuolaasti avusta. Hän tuskin tietää kuinka suuri merkitys kohtaamisellamme minulle oli.

Niin, ja olen viimein löytänyt uudet silmälasit puolen vuoden etsinnän jälkeen! Entiset kehykseni olivat ihanat Francis Kleinit, joissa oli voimakkaat lämpimän ruskeat kehykset kultaisilla ja hopeisilla kirjailuilla sekä "timanteilla". Vähän näiden tyypiset, mutta enemmän suorakaiteen muotoiset.


Kehykset olivat kuitenkin jo aika kuluneet ja linssitkin olivat tulossa tiensä päähän, joten uudet lasit olivat tarpeen. Tykkäsin niin paljon entisistä laseistani, että mitkään muut eivät kiinnostaneet. Francis Kleineja on Suomessa harvassa optikkoliikkeessä ja niissäkin vain muutamia malleja. Olin jo aika epätoivoinen, kun keksin, että voisin vaihteeksi ottaa hengettömät eli kehyksettömät lasit, joissa silmäni tulevat tietysti aivan eri tavalla esiin.

Googlasin siis lähimmän Silhouette-liikkeen ja löysin nämä. Ilokseni sankoihin löytyi kuitenkin vähän bling-blingiä (pienet kristallit kulmissa) eli ihan huomaamattomat nämäkään eivät ole. Väriltään sangat ovat metallisen tumman ruskeat.


Minulla on aikaisemminkin ollut hengettömät silmälasit. Siitä on kuitenkin vuosia ja näin paksusankaisten silmälasien jälkeen kevyet uudet lasini vaativat hieman totuttelua. Valinta on silti  ollut oikea ja tuntuu, että nämä lasit piristävät ja valaisevat ilmettäni.

No niin, olisikohan tässä tarpeeksi ulkonäköasioita vähäksi aikaa. :)

perjantai 4. lokakuuta 2013

Ne on täällä taas!

Nimittäin Cityn ruokafestivaalit eli SYÖ!-viikot! Mukana on tänä syksynä 37 ravintolaa, joissa on tarjolla herkkuja kympillä koko festariajan eli 4.-17.10. Aloitin itse tänään Itamae sushista syömällä 14 palan sushilajitelman. Nam! Pointtina on siis syödä hyvää ja huokeasti. I'm in!

SYÖ-viikoilla on mukana ravintoloita myös Vantaalta, Espoosta, Porvoosta, Tampereelta ja Turusta. Tsekatkaa lista tuolta nettisivuilta. Saatan itse käydä maistamassa Meze Pointin turkkilaisia lihapullia, Namun vuohenjuustosalaattia, Hiisin hirvipullia, Kiilan lehtipihviä, Swagatamin malai koftaa + mangolassia ja ja ja... Nälkähän tässä tulee!

Aiheeseen täysin liittymätön kuva alkusyksyltä