Näytöksen ensimmäinen produktio oli Jorma Elon Double Evil, jossa tanssijoiden lahjakkuus pääsee todella näkyville. Itseäni siinä viehätti musiikissa ja liikekielessä oleva kontrasti kauniin klassisen baletin ja kulmikkaamman modernin tanssin välillä. Produktio valmistettiin alun perin San Franciscon baletin 75-vuotisjuhliin vuonna 2008.
Keskimmäinen produktio oli ihastuttava Johan Ingerin Walking Mad, josta pidän jokaisella katselukerralla enemmän. Ensimmäisellä kerralla se ei sytyttänyt, mutta nyt neljännellä kerralla voin sanoa, että siinä totisesti on jotain vallan mainiota. Luin vasta nyt jälkeenpäin mistä siinä on kyse. Teoksen ydin ovat kolme naista, jotka ovat lukossa tunnetasolla eivätkä pääse eteenpäin. Yksi tarvitsee paljon vakuuttelua, yksi on itsetuhoinen ja yhdeltä puuttuu rohkeus edetä elämässä. Toivottavasti näen tämän teoksen elämäni aikana vielä monia kertoja. Siinä on ihana humoristinen ja vallaton ote. Tykkään!
Viimeisenä esitettiin kuuluisa Kevätuhri, jolla on kiehtova historia. Nijinskyn koreografia Stravinskyn musiikkiin kantaesitettiin Pariisin Champs-Elysées -teatterissa vuonna 1913, jolloin se sai jo ensimmäisten tahtien jälkeen yleisöltä vahvan kielteisen reaktion. Käytännössä ihmiset heittelivät näyttämölle hedelmiä (siis ihan oikeasti!) ja katsomon valtasi kaaos ihmisten huudellessa kilpaa loukkauksia ja kannustuksia esiintyjille. Konservatiivit olivat järkyttyneitä Stravinskyn mutkikkaasta ja riitasointuisesta partituurista sekä Nijinskyn klassisesta baletista poikkeavasta koreografiasta.
Olen niin tottunut ajattelemaan tanssia ja musiikkia taidemuotoina, joissa jatkuvasti venytetään fysiikan rajoja ja etsitään jotain aiemmasta poikkeavaa, että tuntuu hämmästyttävältä, että sata vuotta sitten baletti ja klassinen musiikki olivat vielä niin pyhä asia, että erikoinen koreografia ja partituuri aiheuttivat tällaisen myrskyn. Nykytanssilla ja -musiikilla on aika lyhyt historia!
Joka tapauksessa, Kevätuhri oli silloin jotain aivan poikkeuksellista. Nyt se ei aiheuttanut minussa mitenkään erityistä reaktiota. Ei tehnyt yhtään mieli heitellä käsilaukussani luonnollisesti kanniskelemiani tomaatteja lavalle, päinvastoin.
Oopperan väliaikatarjoiluihin on tällä kaudella lisätty iltapäivätee (oheisessa kuvassa on kahden henkilön annos, joka on myös minimitilaus), jota pääsimme nyt seuralaiseni kanssa maistamaan. Tarjolla oli kahdenlaisia skonsseja perinteisillä hillolla, kermalla ja sitruunatahnalla, kolmenlaisia sandwichejä, juustokakkua, suklaakakkua, macaroneja, vadelmavalkosuklaata sekä mansikoita. Aika hyvä kokonaisuus! Tilasimme tämän nautittavaksi ennen esitystä, joten saimme istuskella kaikessa rauhassa päälämpiössä ja katsella kaunista aurinkoista Töölönlahden maisemaa. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!