Elämän suola

Kävin A:n kanssa lauantaina syömässä Suolassa Annankadulla. Ravintola on hauska tuttavuus, jonka näyteikkunassa lukee suurin kirjaimin "Meatballs & Coctails & Wine", kolme tekijää, joita harvoin yhdistetään toisiinsa. Nettisivuilta tarina sai selvennystä: lihapullat ovat kuulemma iso juttu New Yorkissa tällä hetkellä ja ravintoloitsija haluaa levittää tätä suurenmoista lihapullakulttuuria Suomeenkin. Suolan omistaja on muuten Tio Tikka (kyllä, juuri se sama Tio, jolla on se kahvila-auto Camionette, jota Helsingin kaupunki suuressa kieltämisvimmassaan ei meinannut muutama vuosi sitten antaa parkkeerata minnekään).

Paikassa oli rento sisustus ja klubimainen tunnelma. Siihen sopiikin loistavasti se, että keskiviikkoisin Suolassa pidetään jazzklubia. Samalla paikalla sijaitsi aikaisemmin legendaarinen Lost & Found, jonka tunnelmaa voi nuuskia alakerrassa, joka ymmärtääkseni on sisustukseltaan suht ennallaan.

Ja ne lihapullat. Ne olivat varsin maukkaita ja mehukkaita. Kannattaa käydä kokeilemassa! Tilasin omani rapean salaatin ja jallukermadipin kanssa.

Jälkkäriksi tuulihattuja.

Useamman neljän euron viinilasillisen jälkeen jatkoimme Pressaan Annan Puun keikalle. Anna julkaisi tänä keväänä kolmannen levynsä ja on aloittelemassa konserttisalikiertuetta. Tämä keikka oli kuitenkin tavallinen klubikeikka, jolla kuultiin sekä vanhoja että muutamia uusia biisejä. Tykkään kovasti levyn toisesta sinkkujulkaisusta eli Säännöt rakkaudelle -biisistä. Sen sijaan ykkössinkku Kolme pientä sanaa ei sytyttänyt minua. Pidän Annan raikkaasta ja aidosta tyylistä. Hänen esiintymisiään on ilo seurata.

Tässä yksi hyvä biisi uudelta levyltä: Nuori Loiri. Kuunnelkaahan, aika rock! :)