Turkuvisiitti

Tänään tuntuu siltä kuin viikonlopun jälkeen olisi kolmas maanantaipäivä menossa. Palaan siis hetkeksi ajatuksissa viime viikonloppuun.

Olin käymässä Turussa. Arvatkaa mitä tein!

Ensin kävin perjantaina syömässä T:n kanssa Le Porcissa, yhdessä Suomen parhaimmista ranskalaisista ravintoloista. Le Porc sijaitsee täl puol jokke, Martinsillan kupeessa (turkulaisittain kaukana keskustasta, helsinkiläisittäin lyhyen matkan päässä torilta). Olen maininnut ravintolan täällä, mutten olekaan aikaisemmin kirjoittanut siitä.

Le Porcissa on elegantti ja aika pelkistetty sisustus.

Ruoka Le Porcissa on AINA hyvää. Tällä kertaa söin alkuruoaksi pieniä blinejä lohella, vuohenjuustolla ja hanhenmaksalla. Pääruoaksi nautin suussasulavaa haudutettua ankanconfit'a punaherukkakastikkeella.

Valitsin jälkiruoaksi suklaamarkiisin vadelmacoulis'lla. Jälkkärin asettelusta tuli avaruus mieleen!

Vietimme herkullisen illan ranskalaisen ruoan parissa keskustellen muun muassa start-up yritysten toimintamahdollisuuksista. :) (Yhteinen mielipuheenaiheemme T:n kanssa.)

Lauantaiaamuna bussipysäkillä seistessäni haaveilin asuvani tässä kattohuoneistossa.

Kävin teellä Cafe Artissa, tietysti. :) Turussa asuu eräs ystäväni, joka on vähintään yhtä suuri pullan ystävä kuin minäkin. Hänen kanssaan keksimme muun muassa käsitteen perjantaipulla. Tällä Turun reissullani aikataulumme ei mennyt yksiin, joten emme päässeet pullattelemaan yhdessä. Valitsin kuitenkin Artissa häntä ajatellen tämän ihanan korvapuustin.

Piipahdin Sylvi Salosella ja ostin alennusmyynnistä pöytäkynttilän, jonka ympärillä oli männyn kaarnaa. Paljon kaikkea muutakin kaunista ja ihanaa olisi ollut myytävänä.

Kaupoissa uskoin, että silmiini osui kohtalon sanelemana nämä näyt:

Sen johdosta ostin itselleni kesäkengät. Ja kaksi työpaitaa Espritiltä ja Noomilta, ja kaksi kesäpaitaa H&M:ltä.

Söin illallista J:n kanssa Yokissa. Alunperin mun piti tavata Yokissa Petra Pauliina ensimmäistä kertaa, mutta ikävien sattumusten johdosta tapaamisemme peruuntui. Kolmas kerta toden sanoo eli toivottavasti pystymme tapaamaan seuraavalla Turku-visiitilläni.

Yoki on vasta jokirantaan avattu aasialaiseen fuusiokeittiöön erikoistunut ravintola. Se sijaitsee ihan Roccan vieressä ja WC:tä etsiessäni tajusin yhtäkkiä olevani Roccassa! Yllätyksekseni nämä ravintolat ovat yhteydessä toisiinsa maanalaisen käytävän välityksellä. Käytävä taisi Roccan puolella olla aikaisemmin viinikellarikäytössä. Talo, jossa ravintolat sijaitsevat, on kuulemma 500 vuotta vanha, eli siellä todennäköisesti on käytävää jos jonkinmoista.

Tämä alakerran käytävä vie Roccaan.

En juurikaan ymmärtänyt ruokalistasta mitään, sillä aasialainen ruoka ei sushia lukuunottamatta ole mulle kovin tuttua. Valitsin listalta ennakkoluulottomasti aromaattisesti haudutettua possunkylkeä viherpippuri-karamelliglaseerauksella ja jasmiiniriisillä. Olin nielaista kieleni ruoan mukana, niin herkullista se oli. Possunkylki tarjoiltiin soija-/teriyaki-tyyppisellä kastikkeella vihannesten kanssa ja se oli mielettömän hyvää.

Myöskään jälkiruoka, karamellisoitua banaania kookoksen ja galangalin kanssa, ei tuottanut pettymystä. Tuo vaalea on siis jäätelöä ja annoksessa oli myös maistuvia pähkinöitä. Galangal on Wikipedian mukaan inkiväärinsukuinen mauste. Tilasimme seuralaiseni kanssa samat ruoat ja ne tarjoiltiin yhteisiltä tarjoiluastioilta. Jälkiruoka syötiin suoraan pitkänmalliselta kivilevyltä.

Sitten mun olikin aika kerätä ostokseni ja viedä masuni junaan sulattelemaan näitä herkkuja. Paluumatka sujui rattoisasti lukien Jyrki Heinon esikoisdekkaria Kellari, joka sijoittuu 1700-luvun Turkuun. Olen lukenut kirjasta satakunta sivua ja kirja vaikuttaa oikein lupaavalta. On hauska lukea historiallisista paikoista, jotka itse tietää niin hyvin. Tarina etenee sopivalla tempolla ja muutaman turkulaisvitsinkin olen tekstistä bongannut. Tarinan päähenkilön mukaan kaikenlaisten asioiden ja kehityksen vastustus hidastutti asioiden edistämistä Turussa jo näinkin varhaisessa vaiheessa, vaikka väkimäärä oli vasta kymmenentuhannen hengen luokkaa. Lieko kyseessä kirjailijan piikki turkulaiselle mentaliteetille vai nykyhallinnolle, mutta esimerkiksi torinseudun ankeudestahan on väännetty kättä jo kymmeniä vuosia... Nyt kaiketi on päästy yhteisymmärrykseen siitä, että jottai tarttis tehrä. Toriparkin tulemisesta ei selvyyttä taida kuitenkaan olla kenelläkään. :)

Samppa Linna on muuten Turussa edelleen kova juttu vaikkei Putouksen sketsihahmokilpailua voittanutkaan. Kuulin vuorokauden kestäneen reissuni aikana useampaan otteeseen "mielenvikast läppändeerust" ja Sokoksella oli lisäksi myynnissä mielenvikast mässynderost. On ne niin sulosii. Turkulaiset siis.