Kaksi viikunaa

Käykö teille ikinä niin, että hankitte jotain herkullista jotain tiettyä hetkeä varten ja unohdatte sen sitten kaapin perukoille? Löysin tänään jääkaapistani tuoreita viikunoita, jotka suuren harkinnan jälkeen ostin joulua varten puolitoista viikkoa sitten. Harkintaa aiheutti niiden huima kilohinta, jonka ansiosta yksi viikuna maksoi 1,25 euroa. Päätin silti ostaa niitä kaksi, jotka olisivat juuri riittävästi seuraksi camembert-juustolle muttei kuitenkaan liian suuri investointi. Juusto tuli ja meni (herkullista), mutta viikunat unohtuivat hedelmälaatikkoon.

Hyvältä ne maistuvat näin tavallisena sunnuntai-iltanakin ilman juustoja viikko sitten avatun joulupunkun kanssa.

Löysin viikunat sen ansiosta, että olen tänä viikonloppuna tehnyt suursiivousta. Olen ollut superahkera ja siivonnut kylpyhuoneen sekä keittiön kaikki kaapit ja pinnat. Lisäksi (tästä olen erityisen ylpeä) puhdistin kylppärin viemärin ja keittiön liesituulettimen, joista erityisesti jälkimmäinen oli varsin traumaattinen tapahtuma. En kyllä selviäisi päivääkään pikaruokalan keittiössä. Karmea rasvan haju lähti käsistä vasta suihkussa, vaikka sitä ennen olin pessyt käsiä fairylla lukemattomia kertoja.

Mutta nyt on aivan mahtavaa, kun kaapeissa on tilaa ja puhdasta, kun kaikki turha on karsittu pois. Tiistaina ajattelin järjestää vaatekaapit ja jos aikaa riittää sitten vielä eteisenkin kaapit.

Tämä siivouspuuska iskee minuun joka vuosi yhtä varmasti kuin kevään allergiaoireet. Yleensä se tulee vasta loppiaisen jälkeen, mutta tällä kertaa se ehti yllättää jo vanhan vuoden puolella. Yhtäkkiä mitta vaan tulee täyteen sitä, että kaikki kaapit ovat täynnä sekalaista roinaa, kylppärin kaapissa huulipuna jota käytin viimeksi vuosikymmen sitten, kaapinovissa on sormenjälkiä ja keittiön kuivatavaroiden hyllyn pohjalla sokerimurusia, jotka putosivat sinne ...ööö... viime kesänä. Ja ah sitä tunnetta, kun kaikkialla on siistiä ja tavarat ovat järjestyksessä!

Tänä vuonna siivoukseen liittyy se hauska seikka, että teen sitä ensimmäistä kertaa uudessa kodissani. (Vuosi sitten oli tarpeeksi siinä, että sai vain tavarat suunnilleen oikeille paikoilleen.) Sen johdosta jouduin nyt opettelemaan miten tämän asunnon liesituuletin puhdistetaan ja ikäväkseni löysin vielä kaappien perukoilta jäänteitä edellisten asukkaiden elämästä (kuitteja ja vanhoja muovikasseja).

Siivoamisen lisäksi lähes ainoa intohimoni tällä hetkellä on auringon valo. Tässä muutama kuva ajalta ennen joulua, jolloin suojasää ei vielä ollut ehtinyt muuttaa talvimaisemaa.

Sininen hetki

Jos ensi viikolla jonain päivänä paistaa aurinko, vaihdan lounastuntini aurinkokylpyyn ulkoilmassa!