sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Taidereissu Mänttään

Olin vuoden 2003 tienoilla kesätöissä toimistossa, jossa oli päivittäin radio päällä. Kyseisenä kesänä Mäntän Serlachius-museoilla oli käynnissä radiomainoskampanja, jossa möreä miehenääni kehoitti kuulijoita vierailemaan Mäntässä. Mainos oli jollain tavalla huomiota herättävä ja G. A. Serlachius -museon erikoinen nimi viimeistään herätti kiinnostukseni niin, että lopulta googlasin tuon museon. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa, sillä museon nimen voi hahmottaa aika monella tavalla, jos sen pelkästään kuulee (Gea Seer Lakkius?). Tuosta kesästä lähtien olen ajatellut, että joskus teen kesäretken Mänttään, jotta pääsen tutustumaan kahteen mielenkiintoiseen Serlachius-museoon.

Kahdeksan vuotta ehti vierähtää ennen kuin hoksasin, että Mänttähän on nykyään lähes mökkimatkani varrella. Tänä kesänä otin Mäntän siis viimein kesäretkikohteekseni. Koska Mänttään on kohtuullisen pitkä ajomatka, päätin ehtiä Mänttään illaksi ja yöpyä jossakin viihtyisässä paikassa ja tutustua kaupunkiin ja nähtävyyksiin vasta seuraavana päivänä.

Olen niitä ajajia, jotka pysähtyvät mielellään ajomatkan aikana aina kun näkevät jotain mielenkiiintoista. (Olen kerran saanut ystävän kanssa käytettyä kolmen tunnin ajomatkaan kahdeksan tuntia.) Ensimmäisen kerran tällä matkalla taisin pysähtyä Urjalassa ostamassa matonkuteita mattoa varten, kun näin hiukuttelevan kyltin tienvarressa. Tästä ja Päivin kudepuodista kirjoitinkin jo aikaisemmin blogissani.

Myöhemmin näin mielenkiintoisen kulttuurinähtävyydestä ilmoittavan kyltin tien varrella. Haralanharju ei sanonut nimenä minulle mitään, mutta pakkohan sitä oli katsomaan mennä. Kävi ilmi, että Haralanharjulla sijaitsee kaunis näkötorni, josta avautuu upeat maisemat. Itse asiassa niin upeat, että ne 1800-luvulla innoittivat Zacharias Zopeliusta kirjoittamaan laulun Kesäpäivä Kangasalla.


Näkötornin sisäänkäynnin yhteydessä oli kaunis puutaulu, johon oli kirjoitettu säkeet:

Mä oksalla ylimmällä
oon Harjulan seljänteen,
niin kauas kuin silmää siintää
nään järviä lahtineen.
Kai Längelmävesi tuolla
vöin hopeisin hohtelee,
ja Roineen armaiset aallot
sen rantoja hyväelee.

- Zacharias Topelius -


Näkötornin portaat kiivetessäni sain juuri sopivasti liikuntaa ajomatkan kangistamiin jalkoihini. Maistui taas maantie paremmin. Seuraava mielenkiintoinen pysähdys tapahtui Juupajoella. Siellä, mikäli muistan oikein, samanlainen nähtävyydestä ilmoittava kyltti kiinnitti huomioni. Kyseessä oli Juupajoen rotko, joka kuulosti hyvin dramaattiselta. Itse nähtävyys osoittautui vähemmän dramaattiseksi mutta kauniiksi veden muovaamaksi luonnonnähtävyydeksi, jossa oli 21 metriä korkea vesiputous. Rotkossa oli sopivan kosteaa saniaisille ja muille kosteista oloista pitäville kasveille.



 

Poluilla, pitkospuilla ja silloilla oli hauska kulkea. Pienen kiipeilyn jälkeen jaksoin taas jatkaa matkaa.

Mäntästä, tai oikeammin Vilppulasta, olin varannut majoituksen hurmaavalta Peltolan luomutilalta. Saavuttuani ehdin vielä testaamaan emännän keittotaitoja (veivät kielen mennessään) ja sain masuni täyteen muun muassa tilan omista luomukasviksista valmistettua herkullista ruokaa. Onnenkantamoisen johdosta pääsin yöpymään torniin. Tilaa olisi ollut neljälle hengelle ja asunnossa oli myös oma sauna ja keittokomero, mutta parasta siinä oli makuuhuone, joka kirjaimellisesti sijaitsi tornissa. Vietin nautinnollisen illan saunoen ja teetä juoden ja nukkumaan kömmin ylös torniin. Tilan sivuilla on kuvia tornista sisältä. Omat kuvani sieltä eivät kuvaushetken valonpuutteen takia oikein onnistuneet.

Päärakennus, vanha tupa

Yöpaikkani

Rakennus, jossa yövyin tornissa vasemmalla

Aamulla suuntasin autoni nokan kohti Mänttää ja kahta Serlachius-museota, joista Gösta on taidemuseo ja Gustavia voisi kuvailla historiaan ja elämyksellisiin näyttelyihin keskittyneeksi museoksi. Ensin vierailin Göstassa, jossa vaikutuksen teki erityisesti nykytaiteilija Outi Kirves. Hänen taiteensa oli värikästä, mutta seesteistä, hyvin kaunista. Käy katsomassa hänen teoksiaan tästä linkistä. Vanhan taiteen näyttelyssä hämmästystä aiheutti vasta museon kokoelmiin hankittu Akseli Gallen-Kallelan Talonpoikaiselämää. Kuvan aitous tulenkajoa myöten oli aivan uskomaton (se ei ikävä kyllä täysin välity oheisen linkin kuvasta vaan vaatisi oikean teoksen näkemisen). Tähän ei kuka tahansa maalari pystyisi!

Gustavissa oli perusnäyttelyssä aiheena entisajan ihmisten elämä tehdasyhteisössä, joka Mäntän kohdalla tarkoittaa puuteollisuuden Serlachius-yhtiön työntekijöiden arkielämää. Yläkerrassa oli metsään ja metsästykseen liittyvä näyttely. Gustav on siitä hauska museo, että asiat pyritään siellä esittelemään interaktiivisella tavalla ja museovieras pääsee itse kokeilemaan ja koskemaan moniin näyttelyesineisiin.

Yllätyin kuinka paljon nähtävää Mäntässä loppujen lopuksi oli. Koko päivä olisi helposti kulunut eri kohteissa. Löysin alueelta myös monta sisustuskauppaa, joten shoppailtuakin tuli. :) Suosittelen vierailua Mäntässä kaikille taiteesta kiinnostuneille! Göstä oli todellakin käymisen arvoinen museo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!