maanantai 6. syyskuuta 2010

Ihana syksy!

Tämän kertaiseen kirjoitukseen sopii hyvin taustamusiikiksi Anna Puun Kaunis päivä. Ihana laulu ja sopii mielestäni hyvin näihin kauniisiin syyspäiviin.

Ah, mikä ihana syksy! Olen ihan huumassa! :D Perjantaina 3.9. oli Turussa ensimmäinen kunnon syysilta sateineen ja tuulineen. Kun tulin töistä kotiin, lapsuudenystäväni oli puolen tunnin kuluttua tulossa syömään ja viettämään iltaa luokseni. Minun piti alkaa samantien tekemään sapuskaa meille, mutta ei puhettakaan: oli pakko kaivaa kesän ajan laatikoissa olleet kynttilät esiin ja tehdä muutama kynttiläasetelma! Ja ne paloivatkin kauniisti koko illan ja riittivät sopivasti tunnelmavalaistukseksi. Ruoaksi valmistimme sitten yhteistuumin Gloria-lehdessä (8/2010) olleen reseptin mukaan Tattirisottoa. Se oli niin hyvää, että jaan reseptin kanssanne:
Tattirisotto 4 hengelle
2 salottisipulia
4 rkl oliiviöljyä
500 g tatteja (itse käytin 200 g siitakesieniä - se toimi yhtä hyvin)
3 dl risottoriisiä
n. 8 dl kuumaa kana- tai kasvislientä
2-4 rkl voita
1,5 dl raastettua parmesaania
suolaa
rouhittua mustapippuria

Kuori ja kuutioi sipulit. Kuullota niitä pannulla öljyssä keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Lisää sienet ja jatka paistamista hetki. Kaada joukkoon riisi ja sekoittele noin minuutti.
Lisää kuumaa lientä pannulle noin desilitra kerrallaan. Jatka sekoittamista ja lisää nestettä sitä mukaa kuin edellinen neste on imeytynyt riisiin. Jatka, kunnes kaikki neste on käytetty (noin 12-15 minuuttia). Riisin kuuluu olla puuromaista, joten lisää tarvittaessa nestettä. Ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon voi. Lisää lopuksi parmesaani ja mausteet, ja sekoita hyvin.

Viinisuositus risoton kanssa oli oivallinen valkkari Bouchard Hautes-Cotes de Beaune "Les Prieurésin", jota kannatti lorauttaa risotonkin joukkoon.
Sain suosituksen pilkkoa siitakesienet pienemmäksi, koska ne tuppaavat olemaan muita sieniä sitkeämpiä. Lopputulos oli joka tapauksessa suussa sulava! Jälkiruuaksi vieraani toi herkullista omppupaistosta vaniljakastikkeella, jonka ylijääneen kulmauksen nautin lauantaina aamupalaksi. Nam!

Nyt odottelen joka syksyistä neulomisvimmaa iskeväksi. Viime vuonna vimma jäi jostain syystä tulematta, mutta silti ompelukorissani on muutama keskeneräinen työ edellisiltä vimma-kausilta. Käsityökausieni välissä voi olla pitkiäkin taukoja ja sitten taas neulon monta työtä peräkkäin. Muutama vuosi sitten innostuin neulomaan villalangasta pikkulaukkuja.


Tykkään neuloa televisiota katsellessani, joten nuo pikkulaukut olivat sopivaa puuhaa. Käytännössä neuloin pyöröpuikoilla koko ajan oikeaa sopivan pituisen pötkön, minkä jälkeen neuloin alasauman kiinni. Sisuskankaaksi käytin sopivan värisiä vanhoja pöytäliinakankaita, jotka ompelin ompelukoneella sopiviksi pusseiksi, jotka sitten neuloin käsin kiinni neulottuun käsilaukkuun. Lopuksi neuloin villalangalla askarteluliikkeestä ostamani sangat kiinni kassiin. Koska vihasin koulussa kaavojen piirtämistä, päärmäystä, nuppineuloja, mallineuleita sekä kaikkea tarkkaan suunnitteluun liittyvää, tein pikkulaukutkin aika summamutikassa suoralta kädeltä. Ja nättiä tuli! Vaikkei sisuspussin saumat ehkä olekaan ihan suorat... :D

Sitten vielä kirjatarina. (Itse olen viime aikoina lukenut pelkästään Diana Gabaldonin uusinta järkälettä, seitsemättä osaa historiallisessa Matkantekijä-sarjassa.) Ystävälleni kävi tässä taannoin hauska tapaus ollessaan Ronja-tyttärensä kanssa kirpputorilla. Ronja piti kuuleman mukaan melkoista meteliä siellä ja ystävälläni oli kohtalotoveri, toinen äiti, jonka poika muistutti kovaäänisyydessään Ronjaa. Kassalla paljastui, että pojan nimi on Birk. Liikkeellä oli selvästi Ronja Ryövärintyttären tahtokaksikko! Kuinka suloista! :) Koska olette muuten lukeneet Ronja Ryövärintyttären viimeksi? Itse luin sen muutama vuosi sitten ja täytyy sanoa, että näin aikuisen lukemana ja ymmärtämänä se oli kyllä yllättävän pelottava satu. Lindgrenillä on ollut muitakin satuja, jotka ovat loppujen lopuksi aika rajuja. Tarinat ovat kyllä ihania ja tuo Ronja on mun ehdoton suosikki. Mikä on oma suosikkisi?

5 kommenttia:

  1. Hurmaavalta kuulostava resepti! Täytyy myöntää, että sateisissa syysilloissa on tunnelmaa - sitten kun on päässyt turvallisesti sisälle. Saataisiinpa vielä niitä kuulaan aurinkoisia syyspäiviä...

    VastaaPoista
  2. Täälläkin pohdittiin tuon reseptin testausta, kuulosti niin herkulliselta, ja syksyyn sopivalta! Tahtotaapero-Ronjan äitinä oli kiva lukea kommenttisi Ronja Ryövärintytär-kirjasta, kun itsekin haalin sen juuri käsiini samaiselta kirppikseltä, jossa Birkin äidin kanssa kohtasimme. Pääsen siis nyt uppoutumaan Ronjan tarinaan uudestaan sitten lapsuusvuosien, joista on jo huolesuttavan pitkä tovi *ei malta odottaa kirjan avaamista* Joka tapauksessa kiitoksia Ma Petite- Petra ystinen ihanista kirjoituksista <3 (ps. jännittää hiukan, millä ihmeen nimellä tämä kirjoitus lähtee...)

    VastaaPoista
  3. Anniina kirjoitti 7.6.2010: Ehdoton suosikkini on Ronja! Samaistuin idoliini tosielämässä monin tavoin. Samanikäisen serkkupojan kanssa rakensimme vierekkäisten kesämökkiemme väliin ison ojan, jonka yli hypimme kuin Ronja ja Birk konsanaan rotkon yli. Lisäksi rakensimme laudoista meille kahdelle oman mökin, jossa sitten olimme kesän evakossa kuten Ronja ja Birk luolassa. En ollut nähnyt leffaa yli 15 vuoteen, kunnes katsoin sen pari vuotta sitten. Ylätyin itsekin, että osasin vieläkin jopa maahistenkin "vuorosanat" ulkoa. :d

    VastaaPoista
  4. Heippa!
    Susta paljastuu sellasia asioita, mitä en ole tiennytkään.. tai sitte ei ole tullut vaan puheeksi. No, esim. tuo laukkujen teko! WAU :))

    Ja tattirisotto, sai kuolan valumaan.. se on varmasti taivaallista. Ainakin sun tekemänä :)

    Viikonloppuja <3

    VastaaPoista
  5. Tattirisotto kuulostaa ihanalta, tänään just tein parmankinkku-herkkusienirisottoa ja sekin oli taivaallista :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!